Ainahan se kamalalta tuntuu, mutta vielä kamalammalta nyt, kun tapahtui jo toinen eikä edellisestä Jokelassa tapahtuneesta ampumavälikohtauksesta ole vielä vuottakaan. Tänään aamutuimaan päätin, että menen ennen runopiiriä Salon kirkkoon hartauteen, jossa muistetaan Kauhajoen ampumavälikohtauksen uhreja. Se nyt on vähintä, mitä mä voin tässä kohtaa tehdä. Sen ehtii tehdä, kun runotuntimme alkaa vasta seitsemän aikaan illalla. Mulla on seuraa ulkona, kun talitintit pyörivät ikkunan alla. Nautin niiden seurasta, katon ympärilleni ja kakki on kuitenkin hyvin.