Onnenpalasia on tullut noukittua sieltä ja täältä. Koko alkuviikon puoleen viikkoon asti pähkäilin, koska lähtisin Perniössä käymään, no tänään se matka tuli tehtyä. Siitä tuli yksi onnenpala, toinen tuli siitä, että näin ystäväni, Perniöstä tullessa näin Heikkolan Hillevin, sillankulmassa näin Mikon, joka oli Ollikkalan vuorossa. Kuinka iloiseksi tuli siinä kohdassa, kun kävi hautausmaalla, pysähtyi isoisän ja tädin haudalle pieneksi hetkeksi. Muistin sen, miten me saimme tietää tätini kuoleman, se tapahtui just ennen lomareissulle lähtöämme. Kun vaan aina muistaisi ne pienetkin onnenpalaset, nekin voisi kerätä talteen!