Voi vitsi, miten paljon sitä sai antaa jouluiloa kaikille ystäville näiden kahden viime päivän aikana. Keskiviikko oli se päivä, jona menin Ollikkaan, en tiennyt yhtään, kuinka paljon iloisia ihmisiä näkisin sen päivän aikana. Torstaina olin keskikaupungin seurakuntatalolla, miten mukavaa sielläkin oli! Ennen juhlaan menoani kiersin yhden Tupurin kierroksen, ilahdutin Mikkoa. Kun mä olin ajatellut, että se kortti, mihin olen laittanut oman kuvani, menee hänelle.  Ja kun näkee toisen iloisena, sitä tulee itsekin hurjan iloiseksi. Mahtavaa!