Viimeiset 1½-2 viikkoa ovat olleet elämäni uskomattominta aikaa. En edes ymmärtänyt tätä kaikkea, mutta pieni aavistus oli siitä, että kyllä tää tästä menee. Kesäkuu meni lähestulkoon joka kohdassa Lailan luona harjoittelemassa, nyt vasta tajusin sen, miten haasteikasta harjoitteleminen on minulle ollut. Mutta nyt, kun olen ollut kilpailussa mukana, mulla on ollut aikamoinen tukijoukko, kaksi linja-autonkuljettajaa (Antti ja Jari), yksi Salon seurakunnan suntio (Jani) ja ihan mieletön joukko naapureita, myös kotiväki on jaksanut ihan kiitettävsti mua kannustaa. Ikinä en ollut ajatellut tätä näin mahtavaksi, nyt on sitten tääkin juttu koettu!