Oli ihan hyvä päivä sanomisesta ja ranskan tunnin huonosta keskittymisestä huolimatta. Kuinka se nyt tänään oli huono, kun normaalisti on aika hyvä. Sanominen kumpusi äidin kulmien laittoon tulleesta peruutusajasta, josta meillä kummallakaan ei ollut mitään tietoa. Aamupäivällä sentään ehdin vaihtaa muutaman sanan Vladimirin kanssa, se sai sen osan päivästä hyväksi. Kuinka sitä olikin surullinen lähtiessään koiria hakemaan, erittäinkin Vappu oli ihmeissään, mutta kyllä Huiskukin yritti sanoa kaiken olevan ihan hyvin. Piti vaan uskoa koiria ja todeta se itse, kyllä päivä meni tosi hienosti!