On niin kerta kaikkiaan mahtava ikävä mummia, ei sitä hänen pessimismiään, mutta häntä itseään. Voi vitsi, miltä tuntuu, kun yhtäkkiä maanantai-iltana huomaa huoneen ihan typötyhjäksi, ei edes muista, että hän on intervallijaksolla. Eihän hän ollut puoleen vuoteen sellaisella jaksolla ollut, joten ihan hyvä näin. Tänään mä olen niin onnellinen, kun kaikki on kuitenkin ihan hienosti,kyllä sitä jaksaa. Tänään olen suunnitellut hakevani meidän juomat, se onkin sitten siinä!