Kovasti mulla pyrkii kyyneleet silmiin ajatellessani Joukoa, on ollu kova suru hänestä tässä muutamana viime päivänä. Mieli on nyt surusta raskas, kun mä ajattelen enoani, mieli on herkällä koko ajan ihan pienestäkin jutusta. Ja just, kun olisi halunnut kertoa Mikolle kaiken tän surun, hän ei ollut lainkaan sillä tuulella, että olisi jutellut kanssani, flunssa oli tällä kertaa syynä. En oikein itsekään ollut sillä tuulella, että olisin kuunnellut totuuksia. Mutta kaikki on hyvin, vielä mä saan jutella Mikon kanssa!