Kesäkeskiviikkoja ei ole monta enää jäljellä, kovasti on menny aika vauhdilla, sellaisella, että ei oikein tahdo perässä pysyä. Tiistaina tossa näin Vladimirin, tänäänkin kieppasin hänen kanssaan Tupuriin. Mutta oli mulla kyllä sellainen fiilis, mitä en vielä tähän loppukesään osannut kuvitellakaan. En varsinkaan, kun tiesin, miten mahtava päivä voi parhaimmillaan olla. Tänään kulki puolen auto ekan kerran, ajattelin jo puol kahdeksan aikaan, että kyllä se nyt kulkee. Olen tosi iloinen, tässä ja nyt!