Ystävä halaa mua, muistaa mut siitä, että olen ollut Design Hillissä. Hän pahoittelee, ettei jäänyt puhumaan kanssani pitemmäksi aikaa istuessani jokipaatin perällä. Mä ymmärsin sen, että hän halusi olla ystäviensä kanssa, se nyt olikin selvää. En tiedä, oliko se teinivuodatus vai mikä, kun sai minut niin herkälle mielelle, vai oliko se vaan yksinkertaisesti sitä, että olin väsyksissä herättyäni kohtuullisen aikaisin. Toivottavasti sunnuntaiksi olisi vähän parempi fiilis, kun pääsee nuoren seurakunnan veisuja laulamaan!