Näinhän se menee, että kun on viikonloppu lähellä, sitä tulee ajatelleeksi ystäviä oikein suurella joukolla. Niin se vaan on. Olen ollut jo muutaman tunnin kotona viron kurssini jälkeen, kyllä mua hirvitti sillekin lähteä! Ei se nyt normaalisti hirvitä, mutta kun tää keli oli se mikä oli. Kyllä illalla oli mukava tulla viron kurssista kotiin, kun Vladimir kuskaa ja muitakin tuttuja ihmisiä on kyydissä. Appelsiinikin tuli tossa syötyä, sitä syödessäni huomaan, kun paikkuri tulee meidän talon ohi, Vladimirin kädenheilautus saa mut hyvälle mielelle. Sekin sai, kun hän pysähtyi kotikatuni päähän, tosi hienoa!