Mä tiedän, että Ukki on aika huonossa kunnossa, en tiedä, miten kauan hän jaksaa viel olla kanssamme. On niin vaikee sulattaa tätä juttua, vaikka tästä on aika monen kanssa tullu juteltua. Onni on ollu se, että siitä on voinu jutella kaikkien kanssa, erityisesti Mikko ja äitini ovat olleet korvaamattomana apuna. Joskus musta tuntuu, että kukaan ei jaksa, mutta nää kaks ihmistä ovat jaksaneet kannustaa ja kuunnella. Mutta kaiken surun keskeltä mä löydän suuren ilon, koska se on mua varten!