Juuri näin se on mennyt, jäi sitä iloista fiilistä vielä tähänkin päivään, heinäkuun ensimmäiseen. Olin ihan ihmeissäni, kuinka minäkin sain omani ja toisten rippijuhlan onnistumaan, kyllä siitä minullekin melkein ymmyrskäinen päivä tuli. Sukulaiset olivat seuranneet minua tarkkaan kantaessani pikareita, olivat huomanneet, miten tottuneesti minä sitä jo teen. Hyvin ymmärsivät, kun mun piti nousta penkin päälle valokuvaamaan, mutta eivät oikein sitä, että mun piti istahtaa selkänojalle laskeutuessani alas. Mutta niin mahtavaa se on, kun rippijuhlaan mukaan pääsi, hienoa!